Eidem / Ab Lastensairaala

1. Auflage 2021
ISBN: 978-87-26-68511-4
Verlag: SAGA Egmont
Format: EPUB
Kopierschutz: 6 - ePub Watermark

E-Book, Finnish, Band 1, 199 Seiten

Reihe: Hannah Kaufman

Kun poliisi Hannah Kaufman on eräänä tavallisena päivänä matkalla töihin, hän saa yllättävän puhelun. Tukholman yliopistollisessa lastensairaalassa on ammuttu laukauksia. Hannah ajaa suoraan sairaalaan, jossa häntä odottaa kauhistuttava tilanne. Terroristit ovat vallanneet rakennuksen. He aikovat teloittaa kylmäverisesti yhden lapsen tunnissa, jolleivät saa haluamaansa. Hannah on joutunut keskelle panttivankidraamaa, joka vaikuttaa pahalta painajaiselta - onko hänellä mitään mahdollisuuksia pelastaa viattomien lasten henkeä?-

Karl Eidem on ruotsalainen kirjailija ja talousanalyytikko. Jale Poljarevius puolestaan on ruotsalainen poliisiylitarkastaja. Yhdessä he ovat kirjoittaneet hyytävän 'Lastensairaala'-trillerin.

Autoren/Hrsg.

Eidem, Karl

Ab, JMP Publishing

Weitere Mitwirkende

Alanen, Anssi

Leseproben

Luku 1
Hannah Kaufmanin väsymys
Hän kuuli äänen pimeydessä. Se tuli kuin tyhjästä eikä suostunut lakkaamaan. Vaati muutaman sekunnin, että Hannah Kaufman käsitti oman puhelimensa hälytysäänen rikkovan sysipimeän huoneen hiljaisuutta. Hän kuunteli taas yön sylissä. Sitten hän aukaisi vastahakoisesti silmänsä ja koetti hahmottaa tilaa. Missä se hiton puhelin oli? Mihin hän oli laskenut sen illalla? Saattoiko nyt todella olla jo aamu? Tuntui vaikealta uskoa sitä. Hän kurotti oikeaa kättään ja totesi, että puoliso Erik oli edelleen sängyssä hänen vieressään. Erikin vaaleat hiukset pilkistivät esiin peiton alta. Hannah kuuli hänen tasaisen hengityksensä. Oli huhtikuun alku, ja kaikki maailman tilintarkastajat olivat kiireisiä ennen yhtiökokousten aikaa. Niin myös BDF:n toimistossa, missä Erik oli ollut töissä kaksi vuotta. Hän tuli joka päivä kotiin myöhään illalla, viikonloppuja myöten, ja lähti varhain aamulla mutisten, että "toukokuussa helpottaa, ihan varmasti kesäkuussa". Poliisina myös Hannah teki pitkiä päiviä. Toisin kuin miehensä, hän teki niitä vuoden ympäri eikä pelkästään vuotuisten tilinpäätösten aikaan. Poliisi ja tilintarkastaja: he olivat erikoinen pari. Hannahin katse kiersi edelleen huoneessa, kunnes hän vähitellen tottui ympäröivään pimeyteen. Vasen käsi tunnusteli lattiaa sängyn viereltä ja osui viimein puhelimeen. Hän näki ruudulla ajan 05:15, painoi hälytyksen pois ja vajosi huokaisten takaisin sänkyyn. Väsymys oli lähellä nujertaa hänet. Valtavalla ponnistuksella hän nousi viimein sängynreunalle ja kurotteli vaatteita, jotka lojuivat pinossa lattialla. Kun Hannah yritti jälkikäteen miettiä asiaa – oliko hänellä ollut jotain ennakkoaavistuksia vai ei – hän päätyi aina toteamaan, ettei tiennyt. Aamu oli ollut äänetön ja pimeä, mutta oliko hän osannut yhdistää sitä menneeseen tai tulevaan, sitä hän ei tiennyt. Hannah muisti, että hän oli ajatellut ensi sijassa kahvia, mikä tuntui jälkikäteen erittäin lattealta. Hannah Kaufmanin jättimäinen väsymys tänä aamuna ei ollut seurausta raskaasta työvuorosta kiertävässä toimistossa poliisibussin takaosassa. Eivätkä sitä aiheuttaneet myöskään liian monet punaviinilasilliset edellisenä iltana tai yksi jakso liikaa jotain uutta Netflixin sarjaa. Hannah sairasti Hashimoton tautia, johon liittyi kehon hormonituotannon epätasapaino. Häiriön pohjana oli kilpirauhasen vajaatoiminta, josta seurasi epätavallisen matalat tasot useissa kehon soluissa, välittäjäaineissa ja proteiineissa, jotka puolestaan säätelivät kehon toimintatasoa, aineenvaihduntaa ja valppautta. Erik tuhisi unessa. Hän ei ollut herännyt siihen, että Hannah nousi istumaan sängyssä. Erik kutsui hänen tilaansa "valtamerien väsymykseksi", mitä hänkään siitä tiesi? Hannah ei kaivannut runoilijaksi tekeytyviä tilintarkastajia. Jopa poliisit olivat parempia runoilijoita, eikä se ollut vähän sanottu. Sillä ei ollut mitään merkitystä. Hän rakasti Erikiä joka tapauksessa. Ja hän oli väsynyt, siinä Erik oli oikeassa. Aivan kuolemanväsynyt, mikä ei ollut ihme siihen kellonaikaan. Joskus kun Hannah tuli töistä kotiin, hän jaksoi vaivoin liikkua. Hän laskeutui kuin sumu olohuoneen sohvalle viltti jalkojensa päällä. Katseli kattoon, vajosi uneen, eikä jaksanut edes laittaa ruokaa. Juuttui siihen mihin asettui. Jollain konstilla hän oli töissä pystynyt vuosien ajan salaamaan tilansa. Hannah oli oppinut sulkemaan väsymyksen sisäänsä ja hallitsemaan sitä, kun työtovereita oli ympärillä. Sitä pahemmin hän oli lopussa päästessään kotiin. Nykyään hän asetti toivonsa siihen, että tulisi joskus raskaaksi, mikä toivottavasti voisi ravistella kehoa ja auttaa sitä korjaamaan hormonitasapainoa itsestään. Jos hyvin kävi. Joskus hän peräti toivoi, aivan tosissaan, että fyysinen täräys, totinen isku kilpirauhaseen herättäisi sen täyteen toimintaan. Hannah tarvitsi ulkoista järkytystä, ei lisää lääkettä. Hän oli ottanut uskollisesti Levaxinia joka päivä vuosien ajan, mutta tunsi ettei se enää auttanut. Näin hän ajatteli maatessaan iltapäivisin tuijottamassa kattoon, lähes pökertyneenä ja kiitollisena, että Erik tulisi vasta monen tunnin päästä kotiin. Nämä ajatukset kiersivät taas päässä, kun Hannah tutki itseään kylpyhuoneen peilistä ja kokosi hiuksensa nutturalle. Kaikki oli kuten ennen, paitsi pussit silmien alla olivat poikkeuksellisen suuret. Pitkä suora nenä, tummien silmien terävä katse ja korostuneet poskipäät, jotka piirsivät korkeat kulmat kasvoihin. Hannah Kaufman, poliisi. Hän rakasti työtään komisariona eikä olisi vaihtanut sitä mihinkään. Se piti häntä pystyssä. Työ, sekä Erikin ja hänen yhteiset haaveet tulevaisuudesta omassa pienessä talossa. Hannah näki thaikärrystä ja muista noutopaikoista haettujen ruokapakkausten kasat sekä tiskaamattomat lasit keittiössä ennen lähtöä autolle, jonka hän oli jättänyt autopaikalle heidän vihreän rivitalonsa eteen. Erikoinen väri. Erik menisi kai taksilla töihin yhtiön piikkiin, sillä se oli sallittua, jos tuli töihin viimeistään 6.30 tai lähti 22.30:n jälkeen. Kahvipannukin oli tiskaamatta eikä näyttänyt oikein kutsuvalta. Pitäisi odottaa, että hän pääsi töihin. Hannah tarvitsi kahvia välttääkseen muuten vääjäämättömän päänsäryn, mutta nopealla lähdöllä oli puolensa. Muuten oli vaarana, että hän juuttuisi kotiin eikä saisi otettua seuraavaa tärkeää askelta. Päivän vuoro alkaisi 6.30. Hänen piti vapauttaa mahdollisimman nopeasti komisario Maria Svensson, joka teki yövuoroa bussissa. Maria oli hänen parhaita ystäviään töissä. Hannah oli jo myöhässä. Ensin hän ilmoittautuisi, sitten hakisi kahvia avuksi, kun hän suunnittelisi tulevaa päivää. "Tee suunnitelma, se menee hukkaan!" kuului juutalainen sananparsi. Se kuvasi täysin Hannahin päiviä. Niistä kehkeytyi harvoin sellaisia kuin hän ajatteli. Ensimmäinen varoitus
Heti saatuaan sinisen Volvon käyntiin hän soitti Erikille herätyksen. Puhelu meni suoraan äänipostiin, joten hän antoi sen sijaan auton mediasoittimen toistaa Radio Tukholman lähetystä, kun hän kääntyi Nackaledenille kohti kaupunkia, Kungsholmenia, poliisitaloa ja odottavaa työpäivää. He olivat olleet lähes kaksi vuotta naimisissa, eikä hän ollut vieläkään raskaana. "Hei, tämä on Erik Kaufmanin numero BDF:ssä. En voi ottaa puheluasi vastaan, mutta…" Ei, Hannah ei tuntenut mitään halua jättää ääniviestiä omalle miehelleen. Hän oli silti edelleen iloinen, että tämä oli ottanut hänen sukunimensä. Kaufman rökitti Petterssonin jokaisena päivänä viikosta, myös sunnuntaina. Kojelaudan kello näytti 6.00. Liikenne oli poikkeuksellisen kevyttä. Nackasta töihin autoilevat käyttivät kaikki keinot, jotta pystyivät välttämään sisäänmenoväylien ruuhkat. Aurinko paistoi. Tukholma oli kaunis tähän aikaan vuodesta. Hänen piti miettiä, mikä päivä tänään oli. Keskiviikko. Kun Hannah saapui Sicklaan, hän kääntyi suoraan alas Södra Länkenin tunneliin väistääkseen Slussenia kiertävät jonot. Liikennekaaos jatkuisi ainakin kolme vuotta, takuulla pitempään. Hän kaasutti, ohitti jokusen auton ja oli Gullmarsplanin tienoilla, kun Maria soitti hänelle. Se oli ensimmäinen varoitusmerkki. Radio Tukholman pirteä ääni katosi kuuluvilta, kun puhelu yhdistyi, ja Hannah kuuli välittömästi kollegansa olevan huolestunut. "Hannah, Maria täällä, oletko tulossa?" "Olen jo Gullmarsplanin kohdalla, miten niin? Huomenta sinullekin!" "Anteeksi, huomenta Hannah, mutta RLC sai hälytyksen laukauksista Söderin sairaalan lähistöllä. Tulin juuri tänne. Jotain on tekeillä." RLC oli alueellinen välityskeskus, jonka kautta...