Pessoa Fernando & heteronyymit

Vain uneni ovat väyliä itseeni
2. Auflage 2023
ISBN: 978-952-80-5994-3
Verlag: BoD - Books on Demand
Format: EPUB
Kopierschutz: 6 - ePub Watermark

E-Book, Finnish, 326 Seiten

Fernando Pessoa (1888 - 1935) ei omana elinaikanaan paistatellut julkisuudessa. Hän eli pikkuvirkamiehenä melko porvarillista elämää ja kuoli suurempaa huomiota herättämättä 47-vuotiaana maksakirroosiin synnyinkaupungissaan Lissabonissa. Pessoa oli kirjallisessa tuotannossaan multipersoona, syvällä mielessään luomiensa henkilöiden piirittämä, niiden sulauma ja lopputulos. Hänessä yhtyvät kirjailijapersoonallisuudet tavalla, jollaista maailmankirjallisuudessa saa etsiä. Pessoan merkitys Portugalin kirjallisuuden uudistajana 1900-luvun alkuvuosikymmenillä on kiistaton. Maailmankirjallisuutta hänestä on tullut vasta hänen kuolemansa jälkeen, ja hän on ympäri maailmaa lukevan yleisön yhteistä omaisuutta, kun uudet ja taas uudet sukupolvet ovat hänet löytäneet ja hänen tuotantoonsa ihastuneet. Tällä runoantologialla ovat itsensä Fernandon lisäksi mukana tunnetut heteronyymit Alberto Caiero, Álvaro de Campos ja Ricardo Reis. Runot on valikoinut ja suomentanut Miika T. Meijer, joka on myös kirjoittanut teoksen saatesanat ja selitysosion.

Fernando Pessoa oli portugalilainen kirjailija, joka tunnetaan ennen kaikkea hänen runoudestaan. Omana elinaikanaan hän sai julkaistua omakustanteena vain kaksi englanninkielistä sonettikokoelmaa sekä vuotta ennen kuolemaansa 1934 runoteoksen Mensagem. Hänen tekstinsä on löydetty todella vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Autoren/Hrsg.

Pessoa, Fernando

Leseproben

SISÄLLYS

• – Suomentajan saatesanat –Hieman suurempi kuin kokonainen maailmakaikkeus
• Kirjailija ja Henkilö Fernando Pessoa ja hänen lukuisat minänsä
• DR. PANCRÁCIO
• Hänen kulkiessa
• ALBERTO CAIERO
• I: LAMMASPAIMEN
• I En ole koskaan ollut paimenessa
• II Katseeni on kirkas kuin auringonkukka
• III Illalla ikkunallani silmäilemättä hämärässä
• V Tarpeeksi metafyysistä on olla pohtimatta mitään
• IX Minulla on lammaslauma
• X Hei, lauman haltija
• XI Tuolla neidillä on piano
• XXI Jos voisin puraista palasen maailmasta
• XXII Kuten se, joka avaa talonsa oven kesäpäivänä
• XXIII Mieleni on harmaa kuin taivas
• XXIV Mitä näemme olevasta, on olevaa
• XXVI Tosinaan kirkkaan ja oikeanlaisen valon päivinä
• XXVII Luonto on ja ei ole jumalainen…
• XXVIII Tänään luin melkein kaksi sivua
• XXXI Jos joskus väitän kukkien hymyilevän
• XXXIV Minun on niin luonnollista olla ajattelematta
• XXXV Korkeiden latvojen välistä pilkistävä kuutamo
• XXXVI On runoilijoita, jotka ovat taiteilijoita
• XXXVII Kuin valtava likainen tulipalo
• XXXIX Olevan mysteeri, missä se on?
• XLII Postivaunu kulki tiellä kadoten matkoihinsa
• XLVI Tällä tai tuolla tavoin
• XLVII Taloni yläkerran ikkunasta
• XLIX Vetäydyn sisälle ja suljen ikkunan
• II: RAKASTUNUT LAMMASPAIMEN JA MUITA RUNOJA (1914 - 1930)
• Tien mutkan takana
• Kuu on korkealla taivaalla, on kevät
• Puhdistaa ja siivota Materiaa...
• Asioiden hämmästyttävä todellisuus
• Jos minusta kuolemani jälkeen kirjoitetaan elämäkerta
• Jokainen teoria, jokainen runo
• Tänään minulle luettiin Fransiscus Assisialaista
• Kukaan ei huomaa etäisen laivan etenemistä joella...
• Maailmankaikkeus ei ole minun ideani
• Vaaleana pilvisenä päivänä huolestuin, miltei pelästyin
• Tiedän, että maailma on olemassa, mutta en tiedä, olenko minä olemassa
• Mutta miksi kyseenalaistaisin itseni muuta kuin olemalla sairas?
• Kun kylmä vuodenaikana on kylmä, tunnen sen miellyttävänä
• Sota, joka aiheuttaa kärsimystä laivueineen maailmalle
• Yksikään Luonnosta muodostettu mielipide
• Totuus, valhe, varmuus, epävarmuus...
• Kukkulan paimen, niin kaukana lampainesi minusta
• Eläkää nykyisyydessä, te sanotte
• Ei riitä, että avaan ikkunan
• Tänä aamuna lähdin matkaan sangen varhain
• En pystynyt nukkumaan, vaan valvoin koko yön nähdessäni mielessäni
• Rakastunut paimen kadotti sauvansa
• Ensimmäinen merkki myrskystä joka iskee ylihuomenna
• Nyt kun tunnen rakkautta
• Puhutte sivilisaatiosta ja siitä, kuinka sitä ei pitäisi olla
• III: FRAGMENTTEJA
• En koskaan yrittänyt elää elämääni
• En tiedä, mitä tietäminen on minulle. En voi nähdä sisäpuolelleni
• Ihmiset ovat puhuneet minulle ihmisyydestä
• Jo lapsena ennen kuin sain opetusta ollakseni kypsä
• Makasin ruohikolla
• Isänmaallinenko? Ei, vaan portugalilainen
• ÁLVARO DE CAMPOS
• IV: KAKSI OODIA (1917, 1927)
• Tervehdys Walt Whitmanille
• Kuolevaisen oodi
• V: KOTIINPALUU JA MUITA RUNOJA (1923 - 1935)
• Newtonin binomikaava on yhtä kaunis kuin Milon Venus
• Täysin epäsubjektiivinen tie
• Lisbon Revisited (1923)
• Lisbon Revisited (1926)
• Etäiset majakat
• Chevroletin pyörillä matkalla Sintraan
• Olen pahasti vilustunut
• Lähellä Oxfordia
• Kyllä minä se olen, minä juuri, tullakseni itsekseni
• Puhu lempeästi, sillä tämä on elämää
• Herään keskellä yötä hiljaisuuteen, hyvin myöhään yöllä
• Lissabon värikkäine
• Minua ja unelmiani vastapäisessä rakennuksessa
• Hyppäsin pois junasta
• Kauanko siitä on, kun kirjoitin viimeksi
• Keskiyön liikkumattomuus alkaa laskeutua
• Riisuin naamion ja vilkaisin peiliin
• Aattona jona ei koskaan lähdetä
• Yli puoli tuntia sitten
• Kotiinpaluu
• Minua huimaa
• Jokainen rakkauskirje on
• Cleary Non-Campos!
• Tiemme ristisivät Lissabonin keskustan kaduilla
• Mitä hyötyä on tunteesta, jos sille on ulkoiset syyt?
• Là-bas, je ne sais où…
• (Tuolla jossain, en tiedä missä…)
• RICARDO REIS
• VI: OODEJA 1914 - 1927
• Lumi peittää auringon kaukaisuudessa valaisemat kukkulat
• Viisas on se mies, jolle maailma on näytös
• Rakastan Adoniksen puutarhan ruusuja
• Jumalat eivät tunnusta mitään niin selkeästi kuin elämän
• Ainoa vapaus, jonka jumalat lukevat kunniaksemme
• Kullakin asialla on aikansa
• Muistele nopeita askeleita valkoisella rannalla
• Meillä on aina ollut varma näkemys
• Jäljitä kohtalosi
• En minä sinua hyljeksi tai vihaa, Kristus
• Kärsin, Lidia, pelkään kohtaloani
• Säe vastaa
• Sinusta on tuleva se, joka olet aina ollut
• Uusi kesä, joka tuoreuttaan tuo tullessaan
• Hetki hetkeltä muinaiset kasvot toistuvat
• Hedelmät ovat peräisin elävistä puista
• Otsani yli valtaavat harvat kiehkurat
• Kuinka tavaton suru ja katkeruus
• Lehti ei vetäydy takaisin oksaan, jossa se kasvoi
• Uneksittu ilo on iloa, vaikka uneksittua
• Kuinka moni nauttii nauttimisen nauttimisesta
• Uni on hyväksi, koska heräämme siitä
• VII: OODEJA 1928 - 1935
• Kadonneiden jalkojen tekemä häviävä polku
• Se mikä lakkaa, on kuolema, ja kuolema
• Epäröivinä kuin unohdettu Aiolos
• Heikko paheessa, heikko hyveessä
• Eivät vain he, jotka meitä kadehtivat ja vihaavat
• Odota vähän, olet saava kaikkea
• Hallitse tai vaikene. Älä tuhlaa itseäsi
• Jos jokaiselle asialle olisi vastaava jumala
• Paljastan suoraan, ajattelen niin kuin tunnen
• Haluan olla huoleton ja tyyni
• Yksikään päivä, josta et nauttinut, ei ollut sinun
• Olet yksin. Kukaan ei tiedä sitä. Vaiti ja teeskennellen
• Rakastan näkemääni, sillä eräänä päivänä
• Lukemattomat elämät ovat meissä
• Neljä kertaa vääränä vuonna väärä vuodenaika
• Käteni, jotka kokoavat kasaan
• Toiset kuvailevat lyyran ja harppujen säestyksellä
• Pyydän jumalilta vain yhtä, jäädä huomiotta
• FERNANDO PESSOA
• VIII: SURREALISTI (1913, 1914 ja 1917)
• Ikäväni rämeet sivelevät kullattua sieluani…
• Viisto sade
• I Unelmani äärettömyyden satama ylittää tämän maiseman
• II Kirkossa loistavat kynttilät tänä sateisena päivänä
• III Suuri egyptiläinen sfinksi haaveilee tällä paperiarkilla…
• IV Äänettömän tilan tamburiinit!...
• V Pihalla on aurinkohevoskarusellin pyörremyrsky…
• VI Mestari heilauttaa tahtipuikkoaan
• Joitakin satunnaisia säkeitä
• Muumio
• I Olen kulkenut pitkän matkan
• II Kleopatra makaa kuolleena katoksessa
• III Kenen katse on se
• IV Ahdistukseni...